Suutarisen Saara
by pahahukkanen©
Saara on äitini sokeriserkku, mitä se sitten tarkoittaakin. Ainakin he ovat parhaita ystävättäriä jo tyttöajoilta. Niin on kerrottu. Saara on mukava, niin kuin Topikin, ja me käymme heidän mökillään ainakin kerran kesässä. Heinäkuussa pestään matot, elokuussa poimitaan marjat. Äiti tykkää käydä, isä ei. Mökillä ei niuhoilla eikä nipoteta, vaan asiat puhutaan suoraan. Välillä räiskähtää, riidellään niin että mäki kaikuu, sitten nauretaan päälle, väännetään vitsiä. Äiti menee mukaan, muuttuu toisenlaiseksi, ja se ärsyttää isää, käy hänen kunnialleen. Hän on sentään johtavassa asemassa.
Mökillä määrää Saara. Hän sai kerran juhannuksena päähänsä, että he lähtevät äidin kanssa tansseihin, kaksistaan menivät. Miehet määrättiin lämmittämään sauna. Naiset tulivat yöllä, ja Saara kehui, kuinka komea mustalainen oli tanssittanut pitkin iltaa. Oli oikein hyvä viemään. Mutta nyt kylpemään, ja miehet kanssa.
Isä ei mennyt.
Ei hän halua minunkaan menevän. En minä silloin mennyt, mutta useimmiten.
- Noin iso poika, isä puuskahti äidille. - Se ei sinne kuulu.
Satuin vahingossa kuulemaan.
- Arvaa sen, mitä se siellä tekee, kuulin isän äänen jatkavan.
- No mitä, äiti ihmetteli.
- Vielä kysyt, isä ärähti, lopetti siihen.
Kyllä minä arvaan, mitä isä tarkoitti. Mutta ei siellä tirkistellä. Ihan vapaasti ollaan, eikä siinä mikään tahraannu. Että ihan turha riita. Minä saan siinä itseluottamusta, juuri sitä, mitä meiltä puuttuu.
Niin kuin tämä tuorein reissu. Isä sanoi, että hän ei sitä sortin sakkia kaipaa. Kun pojalla on kortti, vieköön. Olin juuri saanut ajokortin, lukion viimeisellä oli ollut teoriatunnit. Pakkasimme äidin kanssa matot kyytiin jo illalla, aamulla vein äidin mökille. Olisin mielelläni jäänyt minäkin, mökillä aina sattuu ja tapahtuu, mutta auto piti palauttaa isälle. Kun hän tuli illansuussa kotiin, painuin hakemaan matot.
Topi luki mökissä lehteä, kahvinkeitin porisi. Hän oli juuri töistä tullut.
- Emännät on rannassa, Topi murahti lehtensä takaa, ja siellä he olivat, iloisella tuulella talkoita lopettelemassa.
- Punssia on vähän maistettu pyykin lomassa, Saara kuulutti. - Loppu on ekokänniä.
Saara oli ilkosillaan, äidillä oli valkoiset pikkuhousut jalassa, vaalea liina hiusten peittona.
- Veneestä tiirataan, äiti sanoi nolona ja korjasi hiuksia korvan taakse. Siellä oli tosiaan soutuvene kaislikon kupeessa, keskenkasvuisia kolleja mato-onkineen.
- Mitä tuosta, Saara huitaisi kädellään. - Minä jo sanoin, että antaa poikasten herätellä himojaan. Kasvavat aikuisiksi.
Se oli sitä Saaraa. Vatsa pystyssä siinä keekoili, tirritti.
- Huuhdopas nuo loput, hän komensi minua. - Me vähän oikaistaan selkää.
Saara on hotellisiivooja, vankkatekoinen muija. Hänellä on melkoiset jutut, vaikka eihän niitä saisi kertoa. Äidin kanssa he kerran hihittelivät keittiössä saunan jälkeen. Saaran alushame oli kivunnut reisille, kun hän vuoron perään nosti polvea toisen polven päälle. Minä tiesin, että hänellä ei ollut pikkuhousuja, ja siksi se kiinnosti. Ja tietysti jututkin. Olin minä Saaran hupsukan saunassa nähnyt, mutta helman alla se oli jotenkin olevinaan eri juttu. Tästä on jo vuosia.
- Monta herkkää hetkeä on tullut häirittyä, Saara supatti äidilleni.
- Aamukrapuloissaan innostuvat, niin unohtuu se lappu ovesta. Tule vaan, jotkut sanoo. Me tässä jo lopetellaan.
Hehe, naiset nauroivat, äiti käsi suun edessä.
Nyt he levittivät pyyhkeitä nurmikolle, kävivät istumaan, ja kuin tilauksesta Topi tuli kahvien ja voileipien kanssa. Naiset kiittelivät monisanaisesti, ja poikien vene lähti lipumaan poispäin. Topi on nosturinkuljettajana rakennuksilla, isompipalkkainen mies kuin isä. Sekin sitä jurppii.
Topi pudotti shortsinsa, kaatoi pesunestettä kouraansa ja kahlasi veteen saippuoimaan itseään. Naiset katselivat, ja Topikin vilkuili, iski silmää ja heittäytyi uimasilleen. Suutariset ovat ympäriruskeita. Keikkuvat täällä kesät kelteisillään.
Minä poikasena hirvittelin Topin mulkkua. Miksi piti miehellä olla niin karkea ja suonikas? Minulle oli talven aikana tapahtunut yllätys. Sileästä, huomaamattomasta pojankikkelistä oli paisumassa ruskeanahkainen mötikkä, joka osoittautui arvaamattomaksi, välillä hyvinkin häiritseväksi kumppaniksi. Harmitti ja ujostutti, mutta Suutarisen mökillä oivalsin, että turhaan. Miehillä on munuskaiset, naisilla namuskaiset, siitä lähdettiin. Muitakin sanoja käytettiin, kuten namipeppu ja makee napa.
Henkeä pidättäen riisuin uikkarini ja hyppäsin laiturilta pää edellä veteen. Oli miehekästä palata matoille jalot elimet paljaina. Äiti ei panisi pahakseen, tiesin, ja nautin auringon ja Saaran katseen lämmöstä. Nuori poikahan minä vasta olen, mutta en ehkä hassumpi pakkaus. Olen täällä oppinut suhtautumaan rennosti.
- Nuorissa miehissä on toivo, Saara hymyilee, kun tulen kahville minäkin. Se saattoi tarkoittaa mattojen huuhtelua, mutta saattoi se tarkoittaa muutakin. Topikin on oikeasti Toivo. Hän oli uimasta tultuaan häipynyt jonnekin.
Minulla oli sopivasti jurristunut, käynyt painavaksi. Naisten hyväksyvä läheisyys kuumotti. On täällä Topinkin kalu joskus reuhottanut, pitkällään heilunut. Levitän pyyhkeeni sopivan matkan päähän.
Saara kääntyy selälleen, ja vilkaisen, veri karahtaa poskille. Hän on ojentanut jalkansa minuun päin, ja reisien välissä, suoraan edessäni, törröttää karvainen kumpu. En voi olla katsomatta. Hävettää samalla, sillä äiti on huomannut tilanteen. Arvaan paisuvani, ja koukistan jalan eteen. Muuta suojaa ei ole koko rannalla.
Se on nolo juttu, sillä Topi ilmestyy saunan takaa elin paljaana hänkin. Hän istahtaa naisten väliin. Äiti hymyilee hämillisesti, varsinkin kun Saara levittelee huolettomasti haarojaan. Nyt on esillä aikuisen, kypsän naisen koko turves. Korkea häpykaari, tummat, mutruiset huulet ja hekumallisesti paksunevat reidet. Se on Topin riemupaikka, mielessä välähtää. Panoparatiisi. Tuijotan anteliasta näkyä, ja äitikin vilkuilee. Hän tietää mitä näen. Sitten hänen kasvoilleen kohoaa hymy. Tämä on niitä Saaran temppuja taas. Hymyilen minäkin. Huvitti se mahdoton tilanne, arvelutti.
Topikin vilkaisee minuun. Hän arvaa, mitä piilottelen koukistetun jalkani takana. Kiveksissä kihisee, koppakuoriaiset vilistävät mulkun vartta. Olin varmaan tulipunainen kuin kattilaan pudotettu rapu, yhtä kyvytön pakenemaan.
- Voisit öljytä minulta selän, Saara sanoo Topille. - Kun kerran tulit.
Topi kurottaa pullon, lorauttaa siitä kouraansa ja alkaa levittää. Kuin huumattuna seuraan kuinka mies voitelee vatsaa ja tissejä. Saara on selällään kuin allakantekijä. Seuraan siristettyjen silmäluomieni lomasta, äiti katsoo suoraan ja tarkkaan, häkeltyneenä.
- On minulla sitten viehko emännys, Topi kehaisee äidilleni.
Saaran vatsa aaltoilee, ja minä pidätän hengitystäni. Mies on lisännyt öljyä ja pitkällä, rauhallisella vedolla kurottaa kouransa suoraan hävylle. Saara sävähtää, taisi olla yllätys.
- Herrajestas, äidiltäkin pääsee, ja hän hymyilee Topille hampaat välkkyen. Taisi tuntua omassakin kropassa. Mies kopeloi rasvaisilla sormillaan, puristelee reiden juuria ja käväisee röyhkeästi syvällä pakaroiden välissä.
Minä katson, onhan minulla Saaran lupa. Antaa poikasten herätellä himojaan, hän sanoi.
Ei Saarakaan tuntojaan peittele, päästelee matalia urahduksia. Tuntuu varmaan eläimellisen hyvältä.
- Aviollista hellyyttä, Topi muikistelee äidilleni, ja tämä tuijottaa laajennein silmin. Saara vastailee miehen kouraan. Oikein säpsähdän käden alta paljastuvaa näkyä. Turpeat, öljyiset huulet ovat avautuneet kuin kukka.
- Voidellaankos Annin selkä, mies tokaisee ja kääntyy. Se on äitini nimi. Anni katsoo kauhistuneena. Hän on selällään, nojaa kyynärpäihinsä, punaiset läikät poskilla. Mies ei odota vastausta, vaan tarttuu pikkuhousuihin ja vetää ne yhdellä nykäisyllä jalasta. Sitten mies öljyää kätensä. Hän katsoo Annia kulmiensa alta, hieroo kouriaan yhteen. Anni tuijottaa säikkynä ja haluavana takaisin, polvet yhdessä, ei sano mitään. Yhtä jähmettyneenä katsoo varmaan peltohiiri kyykäärmettä, lumoajaansa. Se on saaliin katse.
Voitelu rikkoo lumouksen. Se kutittaa. Anni kiemurtelee ja tirskahtelee kuin rippikoulutyttö, mutta ei pakene, ei käänny vatsalleen. Sen verran hän luikertelee, että pääsee miehen taakse piiloon. Piiloon minulta, tajuan. Hän on tietoinen siitä, että minä olen tässä. Hirvittää se minuakin.
Miehen selän takana tilanne rauhoittuu. Saara on noussut istumaan, on pyöreine hartioineen edessä hänkin.
- Rasvataanko mesikkä, Topi kysyy huolettomasti, ja äiti kihertää epävarmasti.
- Onhan se saunassakin pesty, mies jatkaa viattomalla äänellä. Tämä on minulle uutta.
- Se on eri juttu, äiti väistää, jalka heilahtaa levottomasti.
- Anna vaan Topin koittaa, Saara puuttuu puheeseen. - Se on kiilinä.
- Hehehehee, äiti purskahtaa nauramaan. Nauraako hän Saaran sanoille vai kutitetaanko häntä? Näen sätkyttelevät jalat. Saara kutittaa, päättelen kädenliikkeistä. Hän lorauttaa öljyä äitini päälle ja hekottelee. Äidin nauru tulee suoraan navan alta.
- Heeh-heeh-heeh, hän päästelee täysin estoitta. Sitten tulee hiljaista.
Olen pahasti selkien takana, mutta näen äidin varpaat. Ne nytkähtelevät kouristuksenomaisesti. Tunnelma on tiivis. Miehen kivekset roikkuvat pakaroiden alla. Hän on kurottunut eteenpäin. En näe mitä tapahtuu, mutta arvaan.
- Eiks oo himokasta, kuulen Saaran paksun äänen ja Annin jännittyneen pyrskähdyksen.
- Nosturikuskilla on näpsäkät sormet, Saara jatkaa. - Minkähänlaiset ois hanuristilla, hän riemastuu ja naiset nauravat häikäilemättä yhdessä. Mies protestoi.
- Ei voi verrata, hän sanoo. - Minähän nostan tavaran pystyyn.
Topi on vilkaissut taakseen, minuun. En peittele seisokkiani. Kikkeli on navassa kiinni. Sen verran miehen ote herpaantuu, että äidin käsi kiertyy hänen takapuolensa alle ja hamuaa otteen kiveksistä.
- Suutarisen sukusiemen löytyi, äiti nauraa täyttä kurkkua ja ropistaa. Mies ähkäisee ja yrittää päästä satimesta. Hän putoaa istualleen. Äiti irrottaa otteensa ja yrittää tarrata aisaan. Se sojottaa pystyssä.
- On sulla miehinen mies, äiti kiljahtelee. - Oikein muna!
Topi yrittää vältellä naisten sormia, jotka tavoittelevat hänen sukukalleuksiaan. Hänkin kutiaa. Hän hörähtelee ja yrittää vangita villiintyneet kädet. Kun hän saa taltutettua yhdet sormet, toiset ovat jo tarttuneet hänen holtittomana vaappuvaan jöötiinsä. Mies pomppaa ylös ja lähtee juoksemaan. Hän hölkkää mökin suuntaan naiset perässään. Tissit ja takapuolet heiluen, täynnä voitonriemua nämä häviävät miehen perässä saunan nurkan taakse.
Tulee hiljaista. Ähkin ja äimistelin äsken tapahtunutta, omaa tilaani. Pitäisikö hävetä, järkyttyä vai nauraa katketakseen? Onkohan tätä harrastettu aikaisemminkin? Saunassa kähmitty porukalla? Huvittuneena, kiihottuneena, sormet ja polvet täristen nostelen kuppeja tarjottimelle ja oion rypistyneet pyyhkeet. Yritän olla näkemättä äidin nurmikolle lennähtäneitä pikkuhousuja.
Hihittäen, siunaillen naiset palaavat ja istuvat pyyhkeilleen. Kaluni lepää raskaana vatsan päällä.
- Että semmoista, ystävättäret vilkuilevat toisiinsa. Anni käy vatsalleen, kääntää päänsä sivuun, Saara katsoo minuun avoimesti ja suopeasti. Minä katson takaisin. Onhan meidät vihitty yhteiseen pikku salaisuuteen.
Miltähän Topin liukas koura tuntui naisten aroissa paikoissa, ajattelen ja tunnen kuinka kaluni kovenee sietämättömiin.
Saara siristää silmiään ja levittää reitensä kuin merkiksi. Katson ja hätkähdän. Kiiltävien, vienosti rusottavien häpyhuulten poimuista noruu harmaata limaa. Se on Suutarisen siementä, tajuan. Sinne juuri naitua. Katson tyrmistyneenä, häikäistyneenä minulle osoitetusta luottamuksesta. Saara hymyilee, tuijottaa jäykistynyttä pojanelintäni.
- Älä suotta kiusaa ittees, Saara katkaisee hiljaisuuden ja heittää jalkoihini öljypullon, nyökkää.
Ymmärrän yskän ja alan voidella jäsentäni. Vetelen esinahkaa edestakaisin, kouraisen välillä kiveksiä ja käännän katseeni Saaran paljaaseen, karvaiseen, julkean halkinaiseen häpyyn. Sitä on nussittu, miehisesti käytetty, nyt siellä on naisen käsi. Keskisormi askaroi.
- Saara, saanko, kysyn.
Käännyn poikittain ja työnnän jalkani kiinni Saaran jalkapohjiin. Makaamme jalat vastakkain. Tuijotan taivaalle, työntelen jaloillani ja haen rytmiä. Tämäkö on ensimmäinen laukeamiseni yhdessä naisen kanssa? Saarako minulta vie poikuuden jalkapohjien kautta? Tuommoisen naisen minäkin nain, haen vaikka kirveen silmästä. Levitän jalkoja ja tiukennan tahtia. Saarakin potkii oikein tosissaan.
- Aaah, aaah, meiltä pääsee kummaltakin, ja tunnen kuinka korkeat, kermaiset kaaret mäiskähtelevät vatsalleni.
Sitten on hiljaista. - Olipas velhoa, kuulen Annin hämmentyneen äänen.